Tekstit

MISTÄ JOHTUU VÄKIVALTA?

Kirjoittanut Petri Salakka, Helsingin Aggredi. Miksi ihminen on väkivaltainen? Tämä on kysymys, joka minulle on esitetty satoja kertoja urani aikana. Olen työskennellyt väkivallan parissa neljällä eri vuosikymmenellä ja vastaukseni tuohon kysymykseen on heitellyt hieman suuntaan jos toiseenkin. Viimeinen 15 vuoden ajanjakso Aggredissa on kuitenkin vakiinnuttanut oman käsitykseni aiheesta. Ihminen ei kasva väkivaltaiseksi, vaan syntyy sellaiseksi. Se, millaiseksi käytöksemme syntymän jälkeen muovautuu, onkin sitten toinen juttu ja monen asian ja tekijän summa.   Reason-lehden esittelemän   tutkimuksen mukaan espanjalaiset kehitysbiologit ovat todenneet, että taipumuksemme väkivaltaan on peräisin luonnonvalinnasta. He olivat tutkineet yli tuhannen nisäkkään alttiutta tappaa omia lajitovereitaan. Tutkimuksessa oli mukana 1024 nisäkäslajia, joista 40 prosenttia tappoi omia lajitovereitaan.   Ihminen ei tässä vertailussa sijoittunut aivan kärkeen, mutta  on   kuitenkin kuusi kertaa keskimää

Kosto elää

Kirjoittanut Petri Salakka, Helsingin Aggredi Luin taannoin tiedeartikkelin, jonka oli kirjoittanut psykologian tohtori ja tietokirjailija Taina Kuuskorpi. Artikkelissa avattiin tutkimuksia, joilla selvitettiin ihmisen kostonhalua. Artikkelissa todettiin muun muassa, että kostonhalu on vanhimpia ja  voimakkaimpia tunteitamme ja sen herättää todellinen tai kuviteltu loukkaus. Perimmältään siinä on kyse takaisinmaksusta ja asioiden palauttamisesta tasapainoon.  Kostamisen logiikka seuraa ajatuskulkua  ”sinä loukkasit minua, minä loukkaan sinua, sitten olemme tasoissa” .   Tutkijat päättelivät, että kostonhalullamme on osittain evolutiivinen ja biologinen perusta, joka puskee meitä tasaamaan puntit. Kostonhalulle löytyy kyseisessä artikkelissa toki myös muita selityksiä.   Harvardin yliopiston neurotieteilijän Joshua Buckholtzin tutkittavat lukivat kuvauksia tulkinnanvaraisista rikoksista samaan aikaan, kun magneettikuvauslaite seurasi heidän aivotoimintaansa. Tapaukset vaihtelivat vakavu

Miehen on tehtävä, mitä miehen on tehtävä

Kirjoittanut Jani Väisänen, Aggredi Helsinki. Vaan mitä miehen on tehtävä ja miksi? Kuka päättää, mitä miehen on tehtävä? Ja miksi? Ja onko miehen todella tehtävä mitä miehen on tehtävä? Siinäpä hassua sanapallottelua, mutta ihan vakavasta asiasta. Elämämme koostuu suurelta osin valinnoista ja niiden seurauksista. Joskus valintamme perustuvat tietopohjaiseen harkintaan, mutta usein tunteilla on niissä vahva painoarvo. Usein voimme tehdä päätöksiä, joissa selkeästi valitsemme itsellemme tai läheisillemme paremman ja huonomman vaihtoehdon välillä, mutta joskus on tarjolla vain huonoja vaihtoehtoja. Tai valinnan mahdollisuus yleensäkin on näennäinen. Mistä valintatilanteet ja valinnan vaihtoehdot ihmisten elämään tulevat? Hieman yleistäen heittäisin väitteen, että mitä huono-osaisempien ihmisten valinnoista puhutaan, sen vähemmän hyviä vaihtoehtoja yleensä on tarjolla. Joskus valinnat ovat tietoisia, toisinaan ne tapahtuvat ”automaattiohjauksella”. Kysymys tällöin kuuluukin, millaista alg

"Mulla ei ollut oikeastaan enää mitään hävittävää."

Kirjoittaja on Aggredin asiakas. Mä tulin Aggrediin noin puoli vuotta sitten. Oma paha olo oli kasvanut niin isoksi, ettei voinut enää olla. Syyllistyin jatkuvasti henkiseen väkivaltaan, heittelin ihmisille puolitotuuksia ja vittuilin. Välillä meinasi käydä pahastikin. Olen koko elämäni kärsinyt vihamielisyydestä ja olin tuolloin niin täynnä vihaa. Oma pää oli hyvin ahdas paikka. Olin mielikuvatasolla jatkuvasti voimakkaassa tappamishekumoinnissa. Olo oli niin huono, ettei asiat voi enää siitä huonontua. Mulla ei ollut oikeastaan enää mitään hävittävää.  Sitten tapasin teidät. Olihan se jäykkä se ensimmäinen tapaaminen, olin ihan lukossa niin sisäisesti kuin ulkoisesti. Istuin siinä kuin tikku paskassa. Täällä joka käynnillä ihmeteltiin asioita yhdessä, kunnes jossain vaiheessa vihan sävytteinen umpimielisyys alkoi purkautua. Mieli lähti kirkastumaan. Asia menettää voimansa, kun sanon sen täällä ääneen ja yhdessä mietitään parempaa tapaa toimia. Ei ratkaisua, vaan miten sen vihamielise

En halua takapihalleni roskia

Kirjoittanut Arja Airaksinen, Aggredi Kuopio.  Raaka pahoinpitely, pelottelu, uhkailu ja kiristys –  arkista menoa monella kulmalla Kuopiossa iltamyöhään ja öisin. Suurelle  osalle suomalaisista väkivallan sävyttämä arki on kuitenkin hyvin  etäistä. Silti pelottavaa. Pitäisikö meiltä – valoisaa päiväelämää viettäviltä – löytyä  ymmärrystä väkivaltaisten hämäräveikkojen puuhastelulle? Vai tarvitseeko  meidän edes millään tavalla huomioida sitä? Useimmitenhan ne tappelevat  ja tappavat keskenään omissa poteroissaan. Väkivaltaisuudet ja nyrkkien  jäljet nousevat päivänvaloon vain, kun jotain erityisen ikävää tapahtuu  – murha, tappo tai suuri huumetakavarikko. Ja silloinkin – hoitakoon  poliisi ja muu virkavalta tekijät vankilaan, pois silmistämme. Näin iso osa meistä ajattelee, ja tämä on ymmärrettävää. Harva haluaa  takapihalleen ja lastensa hiekkalaatikolle huumeneuloja, puukkoja tai  epämääräisiä kulkijoita kuseksimaan. Haluamme elää rauhassa.  Ympäristömme pitää olla turvallinen ja v

”Pitäisi varmaan vaihtaa kaveripiiriä…”

Kirjoittanut Jani Väisänen, Aggredi Helsinki. Melko tarkkaan noilla sanoilla on useampi väkivaltaisesta käytöksestä irti pyrkivä Aggredin asiakas aloittanut pohdintansa siitä, mitä pitäisi tehdä välttääkseen vankilan jatkossa. En tiedä, onko sitaatti lainattu jostain kuntoutujan lausepankista, koska olen törmännyt siihen hyvin paljon aiemmissakin töissäni päihdekuntoutujien, vankien ja hankaluuksiin elämässään joutuneiden lastensuojelu- ja jälkihuoltonuorten kanssa. Toteamukseni ei ole tarkoitus olla kyyninen; olen yleensä asiasta vilpittömästi samaa mieltä. Seuraava kysymys vaan on se äärimmäisen vaikea: MITEN KAVERIPIIRIÄ VAIHDETAAN?  Ihmisen sosiaalinen ympäristö, kansanomaisemmin kaveripiiri, muodostuu hiljalleen elämän aikana. Siihen vaikuttavat yksilön persoonallisuudenpiirteiden lisäksi muun muassa perhe- ja sukutausta, asuinalue, sosioekonominen asema, kulttuuri, koulutus, harrastukset ja kiinnostuksen kohteet sekä elämänhistoria – kokonaisuudessaan.     Jotkut viihtyvät

Koulukiusaaminen loppuu lyömällä?

Kirjoittanut Joona Rontu, Aggredi Pirkanmaa. Alaikäisten tekemä väkivalta on noussut valtakunnan otsikoihin muutaman viime viikon aikana, kun useassa koulussa on paljastunut oppilaiden välisiä pahoinpitelyitä ja muita väkivallantekoja. Tapaukset ovat herättäneet keskustelua niin sosiaalisessa mediassa kuin lehtien mielipidepalstoilla ja paljon on puhuttu muun muassa siitä, miten kouluväkivalta saataisiin loppumaan ja mitä väkivallan tekijöille pitäisi tehdä. Jotkut ovat ehdottaneet, että väkivallan tekijä pitäisi erottaa tai hänet pitäisi siirtää toiseen kouluun. Ensisijaista on toki suojella väkivallan uhriksi joutunutta oppilasta, mutta väkivalta ei vähene, jos myös tekijää ei auteta.  Poliisitarkastaja Pekka Heikkinen muistuttaa Ylen 24.9.2020 julkaisemassa uutisessa, että väkivaltaisesti käyttäytyvä lapsi tai nuori on voinut joutua myös itse väkivallan uhriksi esimerkiksi omassa kodissaan. – Lähisuhdeväkivalta on sellaista, että siihen usein totutaan. Tällaisissa oloissa kasvavilla

Aggredissa myös nepsy tulee kohdatuksi

Kirjoittanut Joona Rontu, Aggredi Pirkanmaa. Tämä kirjoitus on julkaistu myös #NäeNepsy -sivustolla. "Helppo sanoa, että mun ei ois pitänyt tehdä sitä. Mutta mä tein. Hakkasin sen päätä lattiaan. Löin aivan helvetin lujaa ja monta kertaa. Siltä murtui leukaluu ja muutama hammas." Näillä sanoilla alkaa Aggredin herättelevä mainosvideo, jossa väkivaltainen käytös on johtanut vankilaan. Monilla tilanne ei onneksi kuitenkaan mene niin pitkälle, vaan väkivaltaisuus saadaan vähenemään ennen vakavia seurauksia. Yksi apua tarjoavista paikoista on Aggredi, joka toimii Helsingissä, Turussa, Tampereella, Kuopiossa ja Porissa.  Väkivaltaisen käytöksen taustalla saattaa joskus olla erityyppistä neuropsykiatrista oireilua, joka hoitamattomana voi vaikuttaa muun muassa impulssien hallintaan, omien tunnetilojen säätelyyn, kuormituksen ja stressin sietokykyyn sekä vuorovaikutustaitoihin. Nämä taidot ovat keskeisessä asemassa tilanteissa, jotka nostavat pintaan ärtymystä, pelkoa, epävarmuutta,