Asiakkaan näkökulma
Kirjoittanut asiakas, Aggredi Turku
Kirjoitan tätä ihan omasta aloitteestani ja siitä syystä että haluan osaltani kertoa Turun Aggredin merkityksestä juuri minun elämääni. Taustastani kerron vain sen että sitä on värittänyt väkivalta sen eri muodoissa, mutta olen kyennyt pysymään irti väkivallasta jo yli 10 vuotta.
Sain lievän aivovamman jo syntymässä ja kärsinkin jo tarhaikäisenä
kiusaamisesta. Kiusaajat vaihtelivat ja lopulta minusta kehittyi jo hyvin
nuorella iällä väkivallassa erittäin taitava. Myöhemmin asiat mutkistuivat ja
muuttuivat luonteeltaan vakavammiksi. Ehkä jo syntymässä saamani aivovamma oli
osaltaan pahentamassa yhtälöä, mutta en välttämättä tuntenut empatiaa
ollenkaan. Katumuskin on tullut vasta viime vuosina merkittävämmin. Kärsin
kuitenkin raivokohtauksista, joissa en hallinnut itseäni täysin
Itsepuolustusmielessä kehitin itselleni toisen persoonan jo hyvin nuorena. Se
persoona on kulkenut mukanani ja tunteettomana, laskelmoivana, loogisena,
rationaalisena, äärimmäisen julmana, väkivaltaisena ja häikäilemättömänä se on
pelastanut minut usein. Olen tutustunut ihmisen anatomiaan satuttamis- ja
tappamistarkoituksessa laajalti, harrastanut taistelulajeja ja imenyt itseeni
vaikutteita matkani varrelta.
Elämääni tuli muutos erään puolisoni kautta, joka tavallaan opetti minut
päästämään irti. Tässä merkittävää oli yllättävää kyllä taas aivovamma, joka
poisti merkittävän osan muististani ja muutti persoonaani niin että osa
aggressiivisuudesta katosi täysin. Voidaan siis sanoa kirjaimellisesti että aivovammani
on pelastanut monet.
Olen kärsinyt
mielenterveysongelmista luultavasti koko elämäni, mutta ne eskaloituivat 2000
-luvun alkupuolella. Mainitsemani nainen sai kuitenkin minuun aina valettua
rauhallisuutta ja lopulta opin toisenlaisia toimintatapoja ja verbaaliset
kykyni kääntyivät hallitseviksi. Juokse tai taistele primäärin edessä valitsen
poikkeuksetta kuitenkin taistele.
Vuonna 2019 ajauduin
työelämässä osakseni saamani kohtuuttoman kohtelun seurauksena sairauslomalle,
jolla olen yhä edelleen. Kaikki nämä vuodet ovat olleet taistelua yhteiskunnan
kanssa siitä olenko riittävän sairas vai en. Edes hoitavia ja kokeneita
psykiatrian erikoislääkäreitä ei kuunnella.
Edellämainitulla ja jatkuvalla stressillä sekä pinnan alla kytevällä vihalla
oli merkittävin rooli siihen että kesällä 2020 tunnistin toisen persoonani,
jonka olin kehittänyt lapsena tappelemaan ja tappamaan, alkoi aktivoitua
kadulla täysin yllättäen. Riippumatta siitä oliko uhkaa vai ei. Kyseessä on
ennen kaikkea puolustusmekanismi tai taistelutila, mutta nyt se aktivoitui jo
teiniä vastaan kävellessä tai muissa vastaavissa tilanteissa.
Hain apua heti
psykiatrilta, joka kykeni tarjoamaan minulle vain uutta lääkettä jo 8 muun
psyykelääkkeen päälle. Kului aikaa ja erään terveydenhuollon
projektityöntekijän kautta syntyi kontakti Aggredi Turkuun.
Noora Turun Aggredista
soitti minulle ja pyysi käymään. En ollut koskaan kuullutkaan Aggredista. Olin
hakenut aggressiivisuuteeni apua kaikkialta, jopa Poliisilta. Aloin olla
epätoivoinen enkä enää liikkunut kotoa minnekään suojellakseni muita. En halua
satuttaa ketään. Olen viimeiset yli 10 vuotta puhunut väkivaltaa vastaan ja
jopa harkinnut kouluissa kiertämistä ja lapsille ja nuorille kertomista siitä
mitä se kiusaaminen aikuisena voi tuottaa ja miten syvät arvet siitä voi jäädä.
Yhdessä vaiheessa minulla
ei ollut MITÄÄN MUUTA kontaktia ulos kuin 1 viikossa Aggredi ja 1 kerran
viikossa toimintaterapeutti. Lisäksi vedin lääkkeitä niin sanotussa
avohoidossa.
Aggredin merkitys kävi
konkreettisesti ilmi eräänä iltapäivänä. Raivostuin ja tartuin vasaraan. Olin
päättänyt lopettaa erään ihmisen elämän. Jokin sisälläni kuitenkin jarrutteli.
Olin jo tovin käynyt Aggredissa ja luotin Villeen ja Nooraan. Tartuin
puhelimeen ja soitin Villelle. Villen kanssa jutellessa vihani laski ja vein
vasaran takaisin työkalupakkiin.
Toinen kerta oli
myöhemmin, kun minun piti palauttaa asuntoni avaimen sen jälkeen, kun minut oli
heitetty ulos asunnosta. Vuokranantajan elämää suojeli vain 1 ovi, johon
avaimet olivat minulla. Olin jo päättänyt että tästä seuraa linnareissu.
Hississä kuitenkin jo kuukausia purettu ja avattu aggressiivisuuteni Aggredissa
muistui mieleen ja päätin jättää avaimet nopeasti postiluukusta ja häipyä
samantien hissiin ja ulos. Silloinkin soitin Villelle ja saimme tilanteen
haltuun.
Vaikka ei ole normaalia
soittaa Aggredin työntekijälle, oli näissä kahdessa tilanteessa onni että
saatoin niin tehdä. Olen nyt käynyt noin vuoden juttelemassa Turun Aggredissa
ja tilanteeni on parantunut. Olen jopa uskaltautunut kauppaan ja kävin jopa
kahvilassa kahvilla. ILMAN että toinen persoonani olisi ottanut ruorista
kiinni.
Olen ikuisesti
kiitollinen Aggredi Turulle, koska heidän kauttaan olen saanut täsmävaun
väkivaltaan, johon terveydenhuolto tai edes Poliisi ei kyennyt löytämään apua.
Kärsin aiemmin tilanteestani ja pelkäsin itseäni, täysin perustellusti. Nyt
uskon että voin ehkä jopa kuntoutua. Nooran ja Villen ja nyt Rikun kanssa
jutellaan avoimesti ja se tuki on korvaamattoman tärkeää. Se ei ole tärkeää
vain minun kannalta, vaan myös muiden ihmisten. Aggredi Turku on
konkreettisesti pelastanut ihmishenkiä.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos blogin kommentoinnista! Kommentti tarkistetaan ennen sen julkaisua.