Asiakkaan näkökulma

Kirjoittanut asiakas, Aggredi Turku

Kirjoitan tätä ihan omasta aloitteestani ja siitä syystä että haluan osaltani kertoa Turun Aggredin merkityksestä juuri minun elämääni. Taustastani kerron vain sen että sitä on värittänyt väkivalta sen eri muodoissa, mutta olen kyennyt pysymään irti väkivallasta jo yli 10 vuotta.

Sain lievän aivovamman jo syntymässä ja kärsinkin jo tarhaikäisenä kiusaamisesta. Kiusaajat vaihtelivat ja lopulta minusta kehittyi jo hyvin nuorella iällä väkivallassa erittäin taitava. Myöhemmin asiat mutkistuivat ja muuttuivat luonteeltaan vakavammiksi. Ehkä jo syntymässä saamani aivovamma oli osaltaan pahentamassa yhtälöä, mutta en välttämättä tuntenut empatiaa ollenkaan. Katumuskin on tullut vasta viime vuosina merkittävämmin. Kärsin kuitenkin raivokohtauksista, joissa en hallinnut itseäni täysin

Itsepuolustusmielessä kehitin itselleni toisen persoonan jo hyvin nuorena. Se persoona on kulkenut mukanani ja tunteettomana, laskelmoivana, loogisena, rationaalisena, äärimmäisen julmana, väkivaltaisena ja häikäilemättömänä se on pelastanut minut usein. Olen tutustunut ihmisen anatomiaan satuttamis- ja tappamistarkoituksessa laajalti, harrastanut taistelulajeja ja imenyt itseeni vaikutteita matkani varrelta.

Elämääni tuli muutos erään puolisoni kautta, joka tavallaan opetti minut päästämään irti. Tässä merkittävää oli yllättävää kyllä taas aivovamma, joka poisti merkittävän osan muististani ja muutti persoonaani niin että osa aggressiivisuudesta katosi täysin. Voidaan siis sanoa kirjaimellisesti että aivovammani on pelastanut monet.

Olen kärsinyt mielenterveysongelmista luultavasti koko elämäni, mutta ne eskaloituivat 2000 -luvun alkupuolella. Mainitsemani nainen sai kuitenkin minuun aina valettua rauhallisuutta ja lopulta opin toisenlaisia toimintatapoja ja verbaaliset kykyni kääntyivät hallitseviksi. Juokse tai taistele primäärin edessä valitsen poikkeuksetta kuitenkin taistele.

Vuonna 2019 ajauduin työelämässä osakseni saamani kohtuuttoman kohtelun seurauksena sairauslomalle, jolla olen yhä edelleen. Kaikki nämä vuodet ovat olleet taistelua yhteiskunnan kanssa siitä olenko riittävän sairas vai en. Edes hoitavia ja kokeneita psykiatrian erikoislääkäreitä ei kuunnella.

Edellämainitulla ja jatkuvalla stressillä sekä pinnan alla kytevällä vihalla oli merkittävin rooli siihen että kesällä 2020 tunnistin toisen persoonani, jonka olin kehittänyt lapsena tappelemaan ja tappamaan, alkoi aktivoitua kadulla täysin yllättäen. Riippumatta siitä oliko uhkaa vai ei. Kyseessä on ennen kaikkea puolustusmekanismi tai taistelutila, mutta nyt se aktivoitui jo teiniä vastaan kävellessä tai muissa vastaavissa tilanteissa.

Hain apua heti psykiatrilta, joka kykeni tarjoamaan minulle vain uutta lääkettä jo 8 muun psyykelääkkeen päälle. Kului aikaa ja erään terveydenhuollon projektityöntekijän kautta syntyi kontakti Aggredi Turkuun.

Noora Turun Aggredista soitti minulle ja pyysi käymään. En ollut koskaan kuullutkaan Aggredista. Olin hakenut aggressiivisuuteeni apua kaikkialta, jopa Poliisilta. Aloin olla epätoivoinen enkä enää liikkunut kotoa minnekään suojellakseni muita. En halua satuttaa ketään. Olen viimeiset yli 10 vuotta puhunut väkivaltaa vastaan ja jopa harkinnut kouluissa kiertämistä ja lapsille ja nuorille kertomista siitä mitä se kiusaaminen aikuisena voi tuottaa ja miten syvät arvet siitä voi jäädä.

Yhdessä vaiheessa minulla ei ollut MITÄÄN MUUTA kontaktia ulos kuin 1 viikossa Aggredi ja 1 kerran viikossa toimintaterapeutti. Lisäksi vedin lääkkeitä niin sanotussa avohoidossa.

Aggredin merkitys kävi konkreettisesti ilmi eräänä iltapäivänä. Raivostuin ja tartuin vasaraan. Olin päättänyt lopettaa erään ihmisen elämän. Jokin sisälläni kuitenkin jarrutteli. Olin jo tovin käynyt Aggredissa ja luotin Villeen ja Nooraan. Tartuin puhelimeen ja soitin Villelle. Villen kanssa jutellessa vihani laski ja vein vasaran takaisin työkalupakkiin.

Toinen kerta oli myöhemmin, kun minun piti palauttaa asuntoni avaimen sen jälkeen, kun minut oli heitetty ulos asunnosta. Vuokranantajan elämää suojeli vain 1 ovi, johon avaimet olivat minulla. Olin jo päättänyt että tästä seuraa linnareissu. Hississä kuitenkin jo kuukausia purettu ja avattu aggressiivisuuteni Aggredissa muistui mieleen ja päätin jättää avaimet nopeasti postiluukusta ja häipyä samantien hissiin ja ulos. Silloinkin soitin Villelle ja saimme tilanteen haltuun.

Vaikka ei ole normaalia soittaa Aggredin työntekijälle, oli näissä kahdessa tilanteessa onni että saatoin niin tehdä. Olen nyt käynyt noin vuoden juttelemassa Turun Aggredissa ja tilanteeni on parantunut. Olen jopa uskaltautunut kauppaan ja kävin jopa kahvilassa kahvilla. ILMAN että toinen persoonani olisi ottanut ruorista kiinni.

Olen ikuisesti kiitollinen Aggredi Turulle, koska heidän kauttaan olen saanut täsmävaun väkivaltaan, johon terveydenhuolto tai edes Poliisi ei kyennyt löytämään apua. Kärsin aiemmin tilanteestani ja pelkäsin itseäni, täysin perustellusti. Nyt uskon että voin ehkä jopa kuntoutua. Nooran ja Villen ja nyt Rikun kanssa jutellaan avoimesti ja se tuki on korvaamattoman tärkeää. Se ei ole tärkeää vain minun kannalta, vaan myös muiden ihmisten. Aggredi Turku on konkreettisesti pelastanut ihmishenkiä.