Elämän korttipakka ja keskusteluyhteys

Kirjoittanut Arja Airaksinen, Kuopion Aggredi 


Elämän korttipakka ja keskusteluyhteys

Maailma on täynnä vaikeita keskustelun aiheita; sota, ilmasto, korona, huumeet, rikollisuus, eutanasia, vapaa seksi, vain muutamia mainitakseni. Keskustelun avaaminen itselleen vaikeasta aiheesta on usein epämukavaa. Ajatus tai edes epäily siitä, että toiset voivat olla asiasta erimieltä, voi jarruttaa keskusteluun ryhtymistä.

Onko meidän oltava saamaa tai erimieltä, jotta voimme aloittaa keskustelun? Vai pitääkö ylipäätään jo aloittaessaan olla jotakin mieltä. Emmekö voisi vain puhua ja jutella, osallistua keskusteluihin vapaasti ja avoimin mielin. Keskusteluissa asian tärkeys tuntuu usein olevan sidoksissa siihen, miten tunteella siihen suhtaudumme.

Leimaamme myös helposti itsemme tai muut johonkin kategoriaan, aatteen tai ilmiön kannattajiin tai vastustajiin. Valikoimme puhekaveriksi ihmisiä, joiden kanssa on mukavaa ja kivaa. On hauskaa porista ja rupatella heidän parissaan, joiden kanssa on helppo tulla toimeen.

Voisimmeko pohtia harjoittelua asian äärellä.

Meillähän on olemassa siihen oivallisia työkaluja. Esimerkiksi dialoginen asiakastyö. Se on ideologinen, ihmisarvoon perustuva tapa tehdä työtä. Keskustelussa asiakas nähdään osallistuvana ja aktiivisena vaikuttajana eikä vain passiivisena vastaanottajana. Keskustelu on asiallista, kuuntelevaa, toisen ajatukset ja mielipiteen huomioon ottavaa.

Juuri se, että meillä on tarve luokitella itsemme ja toiset jo ennen keskustelun alkua, voi olla este dialogisen suhteen synnylle.

Elämme monimuotoisessa, alati muuttuvassa maailmassa. Olisi tärkeää, että löydämme hetkittäin pysähtyneisyyttä, kiireetöntä pohdintaa ja makustelua. Monikaan asia maailmassa ei tunnu enää niin pelottavalta ja ehdottomalta, kun maltamme lähestyä sitä hitaasti ja kurkkaamme rohkeasti hieman syvempään.

Kodin ulkopuolisen väkivallan tekijän kohdalla on kovin antoisaa viivähtää hetki, jos toinenkin syvälliseen keskusteluun. Puheen edetessä ja tarinoiden jatkuessa löytyy välillemme yhteys. Pääsemme keskusteluun, joka avartaa näkemyksiä elämästä, ihmisen olemassaolosta ja sen oikeutuksesta. Oikeutuksesta, joka kuuluu meille kaikille, teoista ja historiasta huolimatta.

Usein käy niin, että olemme asioista erimieltä. Toisen puheesta voi nousta esiin asioita, joita toinen ei hyväksy eikä allekirjoita. Olemme silti valmiita kuuntelemaan ja pohtimaan. Lyömme elämän korttipöytään ajatuksia, kokemuksia ja tunteita niiden kaikessa laajuudessaan. Pian huomaamme, että meillähän on paljon samoja kortteja. Elämä vaan tahtoo sekoittaa kunkin kortteja hieman eri järjestykseen. On hyvä, että voimme pitää korteista kiinni ja rakentaa pakkaa uudelleen. Ja on hyvä, että sen voi tehdä kukin omalla tavallamme.

Mutta sitä tehdessä; jatketaan keskustelua.

 

 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kosto elää

Vuosi asiakastyötä takana - Aggredi Turku

MISTÄ JOHTUU VÄKIVALTA?