Elämän korttipakka ja keskusteluyhteys
Kirjoittanut Arja Airaksinen, Kuopion Aggredi
Elämän
korttipakka ja keskusteluyhteys
Maailma on täynnä vaikeita keskustelun aiheita; sota, ilmasto, korona, huumeet, rikollisuus, eutanasia, vapaa seksi, vain muutamia mainitakseni. Keskustelun avaaminen itselleen vaikeasta aiheesta on usein epämukavaa. Ajatus tai edes epäily siitä, että toiset voivat olla asiasta erimieltä, voi jarruttaa keskusteluun ryhtymistä.
Onko
meidän oltava saamaa tai erimieltä, jotta voimme aloittaa keskustelun? Vai
pitääkö ylipäätään jo aloittaessaan olla jotakin mieltä. Emmekö voisi vain
puhua ja jutella, osallistua keskusteluihin vapaasti ja avoimin mielin.
Keskusteluissa asian tärkeys tuntuu usein olevan sidoksissa siihen, miten
tunteella siihen suhtaudumme.
Leimaamme
myös helposti itsemme tai muut johonkin kategoriaan, aatteen tai ilmiön
kannattajiin tai vastustajiin. Valikoimme puhekaveriksi ihmisiä, joiden kanssa
on mukavaa ja kivaa. On hauskaa porista ja rupatella heidän parissaan, joiden
kanssa on helppo tulla toimeen.
Voisimmeko
pohtia harjoittelua asian äärellä.
Meillähän
on olemassa siihen oivallisia työkaluja. Esimerkiksi dialoginen asiakastyö. Se
on ideologinen, ihmisarvoon perustuva tapa tehdä työtä. Keskustelussa asiakas
nähdään osallistuvana ja aktiivisena vaikuttajana eikä vain passiivisena
vastaanottajana. Keskustelu on asiallista, kuuntelevaa, toisen ajatukset ja
mielipiteen huomioon ottavaa.
Juuri
se, että meillä on tarve luokitella itsemme ja toiset jo ennen keskustelun
alkua, voi olla este dialogisen suhteen synnylle.
Elämme
monimuotoisessa, alati muuttuvassa maailmassa. Olisi tärkeää, että löydämme
hetkittäin pysähtyneisyyttä, kiireetöntä pohdintaa ja makustelua. Monikaan asia
maailmassa ei tunnu enää niin pelottavalta ja ehdottomalta, kun maltamme
lähestyä sitä hitaasti ja kurkkaamme rohkeasti hieman syvempään.
Kodin
ulkopuolisen väkivallan tekijän kohdalla on kovin antoisaa viivähtää hetki, jos
toinenkin syvälliseen keskusteluun. Puheen edetessä ja tarinoiden jatkuessa löytyy
välillemme yhteys. Pääsemme keskusteluun, joka avartaa näkemyksiä elämästä, ihmisen
olemassaolosta ja sen oikeutuksesta. Oikeutuksesta, joka kuuluu meille
kaikille, teoista ja historiasta huolimatta.
Usein
käy niin, että olemme asioista erimieltä. Toisen puheesta voi nousta esiin asioita,
joita toinen ei hyväksy eikä allekirjoita. Olemme silti valmiita kuuntelemaan
ja pohtimaan. Lyömme elämän korttipöytään ajatuksia, kokemuksia ja tunteita niiden
kaikessa laajuudessaan. Pian huomaamme, että meillähän on paljon samoja kortteja.
Elämä vaan tahtoo sekoittaa kunkin kortteja hieman eri järjestykseen. On hyvä,
että voimme pitää korteista kiinni ja rakentaa pakkaa uudelleen. Ja on hyvä,
että sen voi tehdä kukin omalla tavallamme.
Mutta
sitä tehdessä; jatketaan keskustelua.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos blogin kommentoinnista! Kommentti tarkistetaan ennen sen julkaisua.