Mikä siinä kiroamisessa niin kauheasti pelottaa?

 Kirjoittanut Arja Airaksinen, Kuopion Aggredi

Kiitos, sinä rohkea ihminen. Herätit keskustelua siitä, saako käyttää sanaa vittu? Sinä uskalsit ihmetellä ja kysyä ääneen.

Mehän emme käyttäydy kansakuntana yhteneväisesti. Kaikki eivät toimi hienovaraisesti Suomen käyttäytymiskulttuurin mukaisesti ja jätä viljelemättä kirosanoja. Tai käyttävät niitä vain vähän ja harkitusti. Huomionarvoista on kuitenkin se, että Suomessa on kiroiltu kautta aikojen. Historioitsijat sanovat, että kiroilu on muun muassa auttanut kestämään kipua.

Ja kipujen kanssa me Aggredissa työskentelemme. Sielussa ja sydämessä oleva kipu ei näy useinkaan ulospäin. Sitä on vaikea havaita tai tiedostaa ja sitä on vaikea sanoittaa. Suu tuottaa ärräpäitä ja kiroilua, vaikka mieli tekisi ehkä vain itkeä. Suun omistajaa ärräpäät helpottavat, sivusta seuraajaa se voi pelottaa.

Aggredissa asiakkaita ei arvoteta sen mukaan, miten he puhuvat tai miten he ovat elämänsä eläneet. Ihmistä ei kannusteta muuttumaan tai olemaan jotakin muuta, vain ollakseen meille arvokas ja kohtaamisen arvoinen.

Kiroaminen voi olla häiritsevää tai jopa kuvottavaa. Se on silti osalle ihmisistä todellista totta ja ollut monelle yksi osa elämää. Kiroilu on voinut olla mukana koko elämän, sanoittamassa ja värittämässä elämän kulkua. Menneisyys ei katoa, ei vaikka päättäisimme vaieta ikuisesti tai käärisimme sen syvälle puhtaanvalkoiseen maailmankuvaamme. Mutta se voi haalistua ja tulevaisuus voi muuttua.

Aggredissa on mahdollisuus lähteä muutoksen tielle. Meillä kuunnellaan ja puhutaan, rohkeasti, pelkäämättä. Kiroten, hermoillen, hymyillen ja yhdessä ihmetellen, totuutta silmiin katsoen. Asiat vain ovat ja ne muuttuvat, jos ovat muuttuakseen. Mutta aina asiakkaan lähtökohdista alkaen. Ei sinun tai minun halustani tai kuvotuksestani.

Joten kiroilukin on ihan varteenotettava lähtökohta ja hyvä alku työskentelylle.

Tulevaisuudessa asiakkaan puhe voi olla jo aivan toista ja kuulosta teidänkin korvaan ihan mukavalta.