Kosto elää

Kirjoittanut Petri Salakka, Helsingin Aggredi

Luin taannoin tiedeartikkelin, jonka oli kirjoittanut psykologian tohtori ja tietokirjailija Taina Kuuskorpi. Artikkelissa avattiin tutkimuksia, joilla selvitettiin ihmisen kostonhalua. Artikkelissa todettiin muun muassa, että kostonhalu on vanhimpia ja voimakkaimpia tunteitamme ja sen herättää todellinen tai kuviteltu loukkaus. Perimmältään siinä on kyse takaisinmaksusta ja asioiden palauttamisesta tasapainoon. 

Kostamisen logiikka seuraa ajatuskulkua ”sinä loukkasit minua, minä loukkaan sinua, sitten olemme tasoissa”. Tutkijat päättelivät, että kostonhalullamme on osittain evolutiivinen ja biologinen perusta, joka puskee meitä tasaamaan puntit. Kostonhalulle löytyy kyseisessä artikkelissa toki myös muita selityksiä.

 

Harvardin yliopiston neurotieteilijän Joshua Buckholtzin tutkittavat lukivat kuvauksia tulkinnanvaraisista rikoksista samaan aikaan, kun magneettikuvauslaite seurasi heidän aivotoimintaansa. Tapaukset vaihtelivat vakavuudeltaan ja niihin liittyi erilaisia lieventäviä asianhaaroja. Teko oli esimerkiksi saatettu tehdä itsepuolustukseksi tai tekijä oli kärsinyt mielisairaudesta. Tulokset osoittivat, että loukkauksen tai rikoksen tapahduttua teemme ensin päätöksen, vaatiiko teko koston tai rangaistuksen. Tämä päätös syntyy analyyttisesti arvioimalla, koska koehenkilöiden aivoissa toimi kiivaasti etuotsalohko, jota käytämme aina, kun keskitymme, mietimme, perustelemme ja rakennamme päätöksiämme. Alue kuitenkin vaikeni, kun koehenkilöt alkoivat valita rangaistuksen suuruutta. Sen sijaan toiminta vilkastui tunteiden säätelyyn osallistuvissa mantelitumakkeissa. Ne aktivoituivat, olipa kyse itseen kohdistuneesta loukkauksesta tai oikeusistuimeen päätyneestä tuntemattomien konfliktista. Koston tai rangaistuksen oikeudenmukainen ankaruus valitaan siis paljolti tunteella.

 

300 eaa. eläneen Aurelius Augustinuksen väitetään määritelleen koston seuraavasti: ”Koston tunne on sitä, kun juo itse myrkkyä ja odottaa, että toinen kuolee siihen”. Myös Kungfutse osasi määritellä koston paljon Aureliusta aiemmin: ”Kun lähdet koston tielle, kaiva kaksi hautaa”.

 

Jos yhtään ymmärrän näiden kahden aikansa ajattelijan aivoituksia, voi hyvin vetää johtopäätöksen siitä, että kostonhalu on ennen kaikkea tuhoava tunne. Miksi toiset jäävät tähän tunteeseen kiinni ja miksi toisilla on helppo päästää siitä irti, hyväksyä tapahtunut ja mennä eteenpäin? 

 

Yhden selityksen löydän peilaamalla omien asiakkaiden maailmaa. Epäreiluus, kaltoinkohtelu ja petos ovat asioita, jotka aiheuttavat vahvan vastareaktion kenelle tahansa meistä. Vääryydet on oikaistava, mutta miten? Tässä kysymyksessä piileekin se ydin, miten ja kenen kanssa me löydämme ratkaisun tähän tilanteeseen. Kierrämmekö kehää omien ajatustemme kanssa? Käymmekö vain omassa päässämme läpi erilaisia suunnitelmia siitä, miten oikaista vääryydet? Valikoimmeko uhrin tai uhrit ja lähdemme koston tielle?

 

Vai kerrommeko näistä ajatuksista kenties ystävälle tai työkaverille? Laitammeko asiat sopiviin mittasuhteisiin, saammeko purettua sen koko maailmaa hallitsevan katkeruuden tunteen, joka itseen kohdistuneesta epäreilusta toiminnasta on syntynyt. Keskustelukumppanin kanssa voi myös pohtia sitä, mitä kostollaan saavuttaa ja mitä siitä mahdollisesti seuraa.

 

Minä toimin näin. Mutta minulla onkin siihen mahdollisuus. 

 

Kaikilla ei ole. Joillain ihmisillä ei ole samankaltaisia sosiaalisen vuorovaikutuksen mahdollisuuksia, eikä edes samanlaisia taitoja siihen. Joillakin voi olla korkeintaan tietokone ja sen toisessa päässä yhtä eristäytyneitä ihmisiä, jotka rohkaisevat tai jopa auttavat viemään kostosuunnitelmaa eteenpäin. Ei löydy työkaveria eikä ystävää, joka asettaisi tunteet ja suunnitelmat oikeisiin mittasuhteisiin ja katkaisisi vaarallisen kehän, jossa pahimmillaan kaivetaan enemmän kuin kaksi hautaa.

 

Tekstin alussa viitattu Taina Kuuskorven artikkeli ”Kosto on harvoin suloinen” löytyy Tiede.fi-sivustolta (julk. 27.3.2019)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vuosi asiakastyötä takana - Aggredi Turku

MISTÄ JOHTUU VÄKIVALTA?